Pohdintoja Microsoftin työasemakäyttöjärjestelmistä

Pitkään Microsoft Windows-käyttöjärjestelmien kanssa puuhanneena olen pohtinut seuraavaa:

Versiot 2 ja 3 toivat sinänsä tervetulleen graafisen käyttöliittymän, mutta olivat muuten hyvin kankeita käyttää. 95 oli jo selkeä parannus epävakaudestaan huolimatta ja 98 ja ME ainoastaan edeltäjiensä tyyliteltyjä päivityksiä.

Yritysmarkkinoille suunnatut NT ja 2000 olivat aikalaisikseen luotettavia ja vaikka niiden ylläpito hankalaa olikin, olivat ne silti lähes hintansa arvoisia. Historiankirjoitusta lainatakseni, niiden aikaan jo ymmärrettiin olevan kannattavampaa laittaa tukkeja valtavan kiven alle sen sijaan että sitä raahattaisiin maata pitkin.

Vistalla ilmeisesti haettiin vain uutta graafista ilmettä ja se oli valtava floppi – onneksi Microsoft ymmärsi kuopata sen vähin äänin. Sen seuraaja 7 taas osoitti, että Microsoft oli lopulta keksinyt pyörän – kaikki toimi kuten pitääkin, laiteresurssivaatimukset olivat kohtuullisia ja tietokonetta ei tarvinnut käynnistellä koko ajan uudelleen.

Siksi ihmettelenkin: miksi version 8 kohdalla piti palata takaisin tukkeihin ja kympissä jättää nekin pois? Hyvä Microsoft, teillä oli hallussanne loistava tuote – miksi ihmeessä halusitte palata takaisin kivikaudelle? Muuta ongelmaahan tässä ei ole kuin se, että Windows 7:n tuki on päättymässä ja sen jälkeen meidän käyttäjien on raahattava sitä kiveä perässämme. Jostain kumman syystä yhä useampi on kiinnostunut Linuxista…